Mutta oon ollut kipeenä! Keskiviikkona oli aamu asti jotenkin outo olo, lihaksia särki ja päätä jomotti. Työharjottelusta töihin mennessä mittasin kuumetta, jota olikin 37,5 C. Pakko oli kuitenkin mennä avustettavan kanssa treffeille, oltiin sovittu jo se aikaa sitten, eikä olis ollut reilua 10min ennen tapaamista perua.
Mentiin ravintolaan syömään, ja miulla oli niin kamalan kylmä! Niiiiin kylmä! Ei oo koskaan ollut yhtä kylmä! Tuntui, että jäädyn oikeesti hengiltä.. Kolmisen tuntia vietettiin ravintolassa ja tuona aikana ite sain syötyä kourallisen ranskalaisia, ei maistunu tippaakaa.
Kotiin kun tulin, tärisin kahen peiton alla ja mittailin kuumetta, joka oli noussut reiluun 38,5C. Siinä sitten illan aikana nousi vielä lisää reiluun 39,0C. Ja edelleen paleli niiin kovin.
Onneksi yön aikana kuume laski (ja sen huomasi lakanasta), eikä sen jälkeen enään noussut 37,5C yläpuolelle. Torstaina tulikin sitten kurkkukipu kuvioihin ja peilistä katoinkin niin sehän oli ihanasti turvonnut. Niin turvoksissa että näytti että kohta umpeutuu.. Lisäksi kitalaki ihan täynnä punaisia pilkkuja.
Perjantai meni näillä samoilla oireilla. Yöllä en saanut unta, kun jalkoja pakotti hirmusesti. Ja sitten lauantaina syykin selvis.. Aamulla heti herätessä, ihmettelin onko meille muuttanut kirppuja, kun kämmenenissä oli punaisia pilkkuja/pahkuroita. Päivän aikana pilkut lisäänty ja niitä tuli jalkapohjatkin täyteen. Illalla pilkkuja oli kämmenissä ja jalkapohjissa tuhottomasti sekä lisäksi lievemmin selässä. Sit oli pakko ottaa kaikki tietävä kuukle esiin, ja mahdollinen ratkaisu löytyi: enterorokko.
Tänään pääsin lääkärille, kun arki alkoi. Lääkäri tuumasi, että enterorokkohan se taitaa olla. No, onneksi voiton puolella ollaan. Kuumetta ei oo, pilkut vähentyny ja kävelykin onnistuu. Voin kertoo, että ne jalassa olevat pilkut on melko kettumaisia, kävely/seisominen sattuu PALJON ! (Kuvittele koko jalka täyteen rakkuloita ja pikku neulasia, sama tunne.)
Enpä viittinyt kuumeessa paljon koruihin päin vilkaista, oli aivot niin narikassa. Ja plus, en halua tehä niitä kipeenä, ettei vaan tartu pöpöt ja leviä muille.
Tänään sitten vihdoin tuossa päivällä uskaltauduin koruilemaan, kun lääkäri totesi, ettei taudin pitäisi enään tarttua. Aivot on vieläkin pikkasen narikassa, oltuani kohta kuusi päivää sisällä, joten en lähtenyt tekemään mitään ihmeitä.
Edellisessä postauksessa mainitsemissa korutarpeissa tuli isoja rapulukkoja, joita olin kaivannut avainnauhoja varten, joten päätinpä aloittaa uusiin helmiin tutustumisen niistä. Tein kaksi avainnauhaa, jotka ovat samanlaisista mutta erivärisistä helmistä tehty.
Lisäksi väkersin pari käsikorua ja niihin mätsäävät korvikset.
Ja sitten vielä näitä perinteisiä helmikäsikoruja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti